Esittelyssä Lunetten mahtavat lätkämimmit
Suomessa pelataan huhtikuussa naisten jääkiekon maailmanmestaruuskisat ja me Lunettella olemme todella innostuneet jääkiekosta – kuten kaikesta muustakin naisten urheilusta!
Siksi teemme kevään aikana yhteistyötä kolmen huippunaispelaajan kanssa. He näkyvät monenlaisissa kiinnostavissa yhteyksissä täällä Lunetten blogissa ja somekanavissa ja nyt esittelemme heidät kaikki kolme, Annina Rajahuhdan, Nooran Rädyn ja Ronja Savolaisen.
Annina Rajahuhta
KUKA? Annina Rajahuhta on vuonna 1989 syntynyt hyökkääjä, joka pelaa tällä kaudella Bluesissa Espoossa. Annina on pelannut Suomen maajoukkueessa kymmenen vuotta ja hänellä on kaksi olympiapronssia ja useita Suomen mestaruuksia.
Annina, kerro, miten innostuit alun perin juuri jääkiekosta?
Olin kuusivuotias, kun menin ensimmäisen kerran luistelukouluun. Isoveljeni pelasi jääkiekkoa ja halusin kovasti mennä myös kokeilemaan. 15-vuotiaaksi asti pelasin poikien joukkueessa ja sitten siirryin naisten SM-liigajoukkueeseen. Poikien kanssa pelaaminen ei tuntunut mitenkään erikoiselta. Silloin ei ollut tyttöjoukkueita, joten tytöt pelasivat poikien kanssa. Joskus turnauksissa jotkut ihmettelivät, että mitkä letit tuolta kypärän alta viuhuvat.
Oletko ehtinyt harrastaa muutakin?
Olen pelannut pesäpalloa, harrastanut judoa, yleisurheilua, nyrkkeilyä ja soittanut opettajan johdolla aika pitkään myös harmonikkaa.
Vau! Milloin päätit, että panostat nimenomaan jääkiekkoon?
Lukioon pyrkiessä päätin, että haen Mäkelänrinteen urheilulinjalle Helsingissä. Siellä meitä olikin jo neljä tyttöä, jotka pelasivat jääkiekkoa, aamujäätreenit ja oma koutsi. Pystyin nostamaan treenimääriä ja tajusin, että tätä haluan todella tehdä.
Miten ympäristö on suhtautunut jääkiekkoilevaan tyttöön?
Oma lähipiirini on aina ollut tosi kannustava eikä minulle ikinä ole tullut oloa, ettei naisena kannattaisi pelata lätkää. Mummoni esimerkiksi katsoo kaikki pelini ja kommentoi niitä tekstiviesteillä.
Kun jonkin aikaa sitten tulin maajoukkueleiriltä, taksikuski oli tosi hämmentynyt, kun nosteli takakonttiin lätkäkamojani ja ihmetteli ääneen, ettei ole koskaan aiemmin nähnyt naisjääkiekkoilijaa.
Vielä kuulee aika paljon naisurheilijoilta, kuinka heitä vähätellään. Oletko itse törmännyt tähän?
Sellaista vielä kuulee aika ajoin, että naisten ja miesten jääkiekkoa vertaillaan keskenään ja tokaistaan, että miksi naiset eivät sitten pelaa miesten SM-liigassa.
Eihän esimerkiksi naisten ja miesten yleisurheiluakaan vertailla niin. Kaikki ymmärtävät, että fyysisten ominaisuuksien takia naiset eivät juokse 100 metriä yhtä kovaa kuin miehet, eikä sitä hämmästellä. Ehkä se johtuu siitä, että naisten yleisurheilulla on pidemmät perinteet kuin jääkiekolla.
Itse toivoisin, että ymmärrettäisiin, ettei vertailussa ole mitään järkeä eikä se kerro mitään siitä, miten hyvää tai huonoa naisten jääkiekko on. Monilla on ihan väärä mielikuva naisten jääkiekosta. Kannattaa tulla katsomaan pelejä niin näkee, miten vauhdikasta se on!
On varmasti tosi hienoa päästä pelaamaan MM-kotikisoja huhtikuussa! Mikä on tähän mennessä hienoin tai ikimuistoisin lätkäkokemuksesi?
Varmaankin Vancouverin olympialaiset vuonna 2010. Olin juuri päässyt mukaan maajoukkueeseen ja siitä puolen vuoden päästä olympialaisiin. Olympialaiset on tietysti muutenkin urheilijalle ihan valtavan hieno juttu, mutta Kanada on lisäksi ihan mieletön jääkiekkomaa. Siellä meitä urheilijoita todella arvostettiin. Vancouver on upea kaupunki ja kisakylä oli rakennettu merenrannalle niin, että toisella puolella oli meri ja toisella puolella vuoret. Kaiken kruunasi se, että saimme pronssia ja silloinen tasavallan presidentti Tarja Halonen tuli pukukoppiin meitä onnittelemaan.
Kerro vielä, mitä asioita haluaisit parantaa naisten jääkiekossa?
Useimmat hämmästyvät, kun kerron, että joudun maksamaan seuralle kausimaksuja ja ostamaan itse varusteeni. On totuttu, että jääkiekossa pyörivät isot rahat, mutta se koskee vain miehiä. Suomessa naispelaajien täytyy käydä samalla töissä, jotta voi maksaa elämisensä ja pelata. Itselläni on nyt siinä mielessä hyvä tilanne, että koko Pyeongchangin naisten olympiajoukkue sai opetusministeriöltä 10 000 euron apurahan ja itselläni on lisäksi muutamia henkilökohtaisia sponsoreita, joten olen saanut keskittyä tämän kauden vain kiekkoon.
Moni lähtee siksi Suomesta ulkomaille pelaamaan, koska täällä siitä ei saa palkkaa. Siksi Suomen sarjaa voisi kehittää vähän ammattimaisemmaksi.
Kiitos, Annina ja tsemppiä treenaamiseen ja peleihin! Seuraa Anninaa Twitterissä @AnninaRajahuhta ja Instagramissa @rajahuhta
Ronja Savolainen
KUKA? 21-vuotias puolustaja Ronja Savolainen voittanut naisten maajoukkueessa pronssia Pyeongchangin olympialaisista viime vuonna ja pelaa tällä hetkellä Ruotsissa Luulajassa Luleå HF:ssä.
Ronja, olet jo pelannut muutaman kauden Ruotsissa naisten liigaa, miten se eroaa pelaamisesta Suomessa?
Täällä Luulajassa on todella hyvät olosuhteet naisten kiekolle ja seura auttaa meitä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Meillä on esimerkiksi oma pukukoppi, aamujäät ja muuten kaikki samat kuin miehilläkin, paitsi palkka. Saan siis palkkaa pelaamisesta, mutta en yhtä paljon kuin miehet. Suomessa jouduin itse maksamaan pelaamisesta, joten täällä voi enemmän kokea olevansa ammattilainen.
Teillä on siellä myös paljon faneja, eikö?
Joo! Peleissä käy paljon katsojia ja meillä on oma muutaman hengen huutosakkikin, joka kiertää mukana vieraspeleissä. Yleensä naiskiekon haasteena on, että katsojat eivät löydä lajin pariin. Täällä pelit järjestetään toisinaan miesten pelien kanssa samana päivänä. Silloin monet jäävät katsomaan miesten pelin jälkeen meidänkin peliä ja saamme lisää kiinnostunutta yleisöä.
Miten sinun lajiksesi valikoitui juuri jääkiekko?
Harrastin lapsena myös jalkapalloa, mutta jotenkin jääkiekko vain veti enemmän puoleensa ja siellä oli myös tosi hyviä kavereita. Olen myös ehdottomasti joukkuelaji-ihminen. Tykkään tehdä asioita joukkueena ja tutustua ihmisiin.
Missä vaiheessa ajattelit, että jääkiekosta voi tulla sinulle ammatti?
Kun pääsin Bluesiin pelaamaan 15-16-vuotiaana. Siellä pelasi naisia, kuten Minttu Tuominen, joiden pelaamista olin jo lapsena katsellut ja ihaillut. Silloin ajattelin, että hitsi, tästä voi vielä tulla jotakin. Sitä ennen en oikeastaan ollut edes haaveillut sellaisesta.
Minkälaisia haasteita – paitsi tietysti raha – naisilla jääkiekossa on?
Kun pelasin vielä poikien kanssa ja vaihdoin seuraa teini-ikäisenä, silloin samanikäiset pojat alkoivat suhtautua niin, että naiset eivät osaa pelata jääkiekkoa. Varsinkin jos oli yhtä hyvä tai vähän parempi, suhtautuminen oli sellaista. He eivät sanoneet sitä suoraan, mutta kyllä sen huomasi. Yhä edelleen ajatellaan, että naiset eivät voi olla hyviä jääkiekossa, mutta se ei pidä paikkaansa.
Mistä muusta olet kiinnostunut jääkiekon lisäksi, vai oletko?
Tykkään tosi paljon sisustamisesta ja sisustelenkin innokkaasti pientä 24 neliön asuntoani täällä Luulajassa. Tällä hetkellä tyylini on sellainen musta-harmaa-valkoinen, ehkä sellainen aika ruotsalainen.
Kiitos Ronja, valtavasti tsemppiä treeneihin ja peleihin!
Ronjaa voi seurata Instagramissa @ronjasavolainen
Noora Räty
KUKA? Noora Rätyä on sanottu Suomen menestyneimmäksi naisten jääkiekkomaalivahdiksi. Noora, 29, on voittanut kaksi olympiapronssia, neljä MM-pronssia ja hän on pelannut myös miesten Mestis- ja Suomi-sarjan joukkueissa. Viime vuonna amerikkalainen urheilukanava ESPN kutsui Nooraa viikon parhaaksi jääkiekkoilijaksi maailmassa, kun hänen joukkueensa Kunlun Red Star pelasi itsensä naisten CWHL-sarjan loppuotteluun.
Noora, miten aloitit jääkiekon pelaamisen?
Veli pelasi lätkää ja isä valmensi ja olin kai neljävuotias, kun en jaksanut enää vain katsella sivusta, vaan halusin kiekkokouluun. Harrastin nuorena aika paljon kaikkea, kuten golfia, ratsastusta, sählyä ja futista. Olin ihan hyvä pallopeleissä ja jalkapallossa olin mukana U16-maajoukkueessakin.
Ai ”ihan hyvä”, kuulostaa siltä, että olit tosi hyvä!
Jääkiekko oli lajeista aina selkeästi oma suosikki. Siinä oli tarpeeksi actionia, vaikka golfia jatkamalla olisi voinut tienata vähän paremmin. Lapsena ajattelin, että menen NHL:ään pelaamaan ja minusta tulee seuraava Teemu Selänne, ennen kuin totuus valkeni, ettei se tytöillä ehkä ihan niin mene.
Milloin päätit panostaa nimenomaan lätkään?
Siinä vaiheessa, kun otin tavoitteekseni päästä pelaamaan yliopistolätkää Amerikkaan. Haave toteutui ja sain Yhdysvaltoihin stipendin. Opiskelin ja pelasin Minnesotassa vuosina 2009-2013 ja voin sanoa, että se oli elämäni parasta aikaa tähän mennessä. Elämä ei paljon elokuvista eronnut! Siellä pystyi upealla tavalla yhdistämään opiskelun ja pelaamisen ja Minnesota on ihan hockeyhullu paikka, jossa pelaajia arvostettiin ja ihailtiin, mihin tahansa menikin.
Tällä hetkellä pelaat Kiinassa, millaista se on?
Kiinalaisilla on nyt kova satsaus jääkiekkoon, koska he haluavat menestystä omissa talviolympialaisissaan Pekingissä 2022, mutta aika alkutekijöissä jääkiekko täällä vielä on. Tittelini on virallisesti ”lähettiläs”, mutta käytännössä olen ammattilaisurheilija. Joukkueeni Kunlun Red Starin kotikaupunki on eteläkiinalainen Shenzen, joten täällä on aina noin +25 astetta lämmintä ja ajelen treeneihin pyörällä sortsit jalassa ympäri vuoden. Koska Kiinassa ei ole omaa naisten sarjaa, pelaamme kanadalaisessa sarjassa. Asumme siis aina kuukauden Kanadassa ja kuukauden Kiinassa.
Noora, kiitos ja mahtavaa nähdä sinut pelaamassa kotikisoissa maailmanmestaruudesta huhtikuussa!
Seuraa Nooraa Twitterissä ja Instagramissa @Nooraty41
Lue seuraavasta blogipostauksesta kuinka Annina, Ronja ja Noora kertovat kokemuksiaan menkoista ja urheilusta sekä tietenkin kuukupin käytöstä.
Seuraa somekanaviamme, niin saat tietää lisää naisten jääkiekosta, kuukautisista, niiden yhdistelemisestä sekä monesta muusta mielenkiintoisesta asiasta @lunettecup (Instagram) ja Lunette Kuukuppi (Facebook, Twitter).
Voit ostaa lippuja naisten jääkiekon MM-kisoihin Espoossa 4.-14.4.2019 täältä.
