Kuu Project: Ruohonjuuritason menkka-aktivismia rahoituskampanjan muodossa

Jälleen yksi upea yhteistyöprojekti, jossa meillä on ollut ilo olla mukana. Kuu Projektin Emilia Laine kirjoitti blogiimme, mikä sai heidät tekemään hyvää ja miten me valikoiduimme yhteistyökumppaniksi.

Teksti: Emilia Laine

Mitä voikaan syntyä, kun nuoret naiset päätyvät pohtimaan, kuinka he voisivat keventää maailmantuskaansa? Esimerkiksi varainkeruukampanja, joka pyrkii tekemään näkyvämmäksi kuukautisiin liittyvää globaalia epätasa-arvoa sekä perinteisten kertakäyttöisten kuukautissuojien ongelmallisuutta. 

Aloitimme varainkeruukampanjamme Kuu Projectin kuluneen vuoden huhtikuussa ja onnistuimme reilussa kahdessa kuukaudessa keräämään rahoituksen 200 Lunette Kuukuppiin, jotka lahjoitetaan Nairobin yliopiston vähävaraisille opiskelijoille. Varainkeruu huipentui kesäkuussa järjestettyyn brunssiin, joka toi yhteen kampanjan teemoista kiinnostuneita nuoria aikuisia. 

Lähtökohtanamme oli toteuttaa projekti, joka pohjaa intersektionaalisille ja kestäville arvoille sekä globaalin vastuullisuuden ajatukselle. Miksi päätimme toteuttaa projektin juuri kuukuppien parissa? Yksi projektimme vetäjistä kuuli ystävänsä Martta Pietarisen toteuttaneen pienimuotoisen kuukuppihankkeen Keniassa yhteistyössä Lunetten kanssa – ja inspiroiduimme useasta eri syystä. Kuukupin käyttäjinä koimme, että sen ylivertaisuus niin taloudellisessa, ekologisessa ja terveydellisessä mielessä ei ole kovin hyvin tunnettu suomalaistenkaan keskuudessa. Ja vaikka tietoa kuukupista vaihtoehtona olisikin, liitetään siihen edelleen vahvoja eikä aina niin imartelevia mielikuvia. Kuukautisia ja kuukuppeja koskevia tabuja on rikottavana niin Suomessa kuin kehittyvässä maailmassakin. Lunette onkin jo vuodesta 2005 lähtien toiminut suunnannäyttäjänä kuukautisvallankumouksessa, ja esimerkiksi vuodesta 2010 lähtien toteutetut hyväntekeväisyysprojektit on suunnattu juuri heikoimmassa asemassa olevien ihmisten auttamiseen.

Näin ollen ajattelimme, että kuukuppeihin linkittyvä projekti voisi tehdä hyvää monella tavalla. Se tarjoaa vähävaraisille nairobilaisille opiskelijoille konkreettisen helpotuksen kuukautisista aiheutuvaan epämukavuuteen perinteisiä kuukautissuojia kestävämmällä tavalla. Projekti toteutetaan suomalaisten ja nairobilaisten opiskelijoiden sekä Lunetten kanssa yhteistyössä, joten se saattaa eri toimintatahojen ja kulttuurien edustajia yhteen toimimaan kuukautisoikeuksien puolesta. 

”Verotuksen perusteella kuukautissuojat koetaan kosmetiikkaan rinnastettavana ylimääräisenä ylellisyystuotteena.”

Kuten totesimme, on kuukautisiin liittyvien tabujen rikkomisen eteen tehtävä työtä Suomessakin. Vaikka kuukautiset koetaan usein yksityisen piiriin kuuluvana asiana, olisi tematiikka järkevää politisoida. Viime aikoina kuukautiset onkin nostettu mediakeskusteluun aivan uudella tavalla, mikä on tuntunut virkistävältä. Suomessakin on puhuttu Skotlannin uraauurtavasta päätöksestä panostaa kuukautisiin liittyvän epätasa-arvon vähentämiseen muun muassa jakamalla ilmaisia kuukautishygieniatuotteita oppilaitoksissa.

Suomessa Skotlannin kaltaiseen politiikkaan on vielä matkaa. Täällä kuukautishygieniatuotteiden hintaan lisätään Suomessa normaali 24 prosentin arvolisävero, kun taas alennettu arvonlisäverokanta koskee muun muassa lääkkeitä ja elintarvikkeita. Näin ollen voisi todeta, että verotuksen perusteella kuukautissuojat koetaan kosmetiikkaan rinnastettavana ylimääräisenä ylellisyystuotteena, mitä ne eivät useimpien menstruoivien ihmisten mielestä todennäköisemmin ole. Tämän lisäksi suurin osa suomalaisista koulujen terveystiedon oppikirjoista ei esittele kuukuppia ratkaisuna kuukautishygienian ylläpitoon, vaan opetusta aina suuryritysten ilmaisnäytteistä lähtien dominoivat siteet ja tamponit.

”Uskomme, että tietoisuuden lisääminen voi auttaa suomalaisia oivaltamaan myös omat globaalit etuoikeutensa.”

Todennäköisimmin muutos lähteekin tietoisuuden lisäämisestä. On tärkeää luoda tiloja, jossa ihmiset voivat sukupuoleen, etnisyyteen, ikään tai sosioekonomiseen asemaan katsomatta vapaasti kysyä ja keskustella kuukautisista ja terveydestä. Uskomme, että tämä tietoisuuden lisääminen voi auttaa suomalaisia oivaltamaan myös omat globaalit etuoikeutensa. Näin ollen hyötyjinä voivat olla niin kehittyvien maiden ihmiset kuin taloudellisesti usein paremmassa asemassa olevat suomalaisetkin. 

Nykypäivän varainkeruualustat, kuten suomalainen Mesenaatti mahdollistavat rahoituksen keräämisen melko vaivattomasti. Mesenaatin kautta on mahdollista ”myydä” vastikkeita, joita vastaan voi lahjoittajille tarjota jotain aineetonta – esimerkiksi me tarjosimme mukana olleille digitaalisia julisteita kiitoksena osallistumisesta. Sivuston helppokäyttöisyys, luotettava imago sekä sen tarjoama näkyvyys auttoivat projektimme onnistumisessa.

On kuitenkin huomioitava, että kampanjan markkinointi ja strateginen puoli on suunniteltava huolellisesti – ihmisten kiinnostus on helpompi herättää kuin saada heidät sitoutumaan projektiin taloudellisesti. Hoidimme markkinoinnin pääosin Instagram-tilillämme, jota mainostimme omissa sosiaalisissa verkostoissamme. Tämän lisäksi saimme näkyvyyttä kampanjallemme sosiaalisessa mediassa tahoilta, jotka kokivat projektimme kiinnostavaksi. 

Projekti on ollut myös henkilökohtaisesti palkitseva, sillä se on osoittanut, kuinka aloitteellisuus ja rohkeus kokeilla uutta voivat tehdä yhteiskunnallisia ja globaaleja epäkohtia näkyvämmiksi sekä samalla tarjota niihin konkreettisia ratkaisuja, ainakin pienessä mittakaavassa. Projektin aikana ymmärryksemme naiseutta ja kuukautisia koskevista globaalisti jaetuista haasteista on lisääntynyt. Kysyessämme Nairobin yliopiston Women Students’ Welfare Association (WOSWA) opiskelijoilta heidän ajatuksistaan kuukautisista he puhuivat kivuista, PMS-oireista ja epävarmuuksista. Toisaalta WOSWA:n Ileene Anyona tiivisti melko universaalin ajatuksen: ”Naiseus on kaunis asia, vaikka siinäkin omat haasteensa.”

”Kysymys kuuluu, kuinka ihmisiä voisi rohkaista tekemään töitä ja uhraamaan aikaansa heitä liikuttavien epäkohtien korjaamiseksi.”

Elämämme poliittisten uhkakuvien ja ylikulutuksen maailmassa, jossa pienet ruohonjuuritason projektitkin voivat luoda uskoa oikeudenmukaisemmasta ja kestävämmästä tulevaisuudesta. Kysymys kuuluu, kuinka ihmisiä voisi rohkaista tekemään töitä ja uhraamaan aikaansa heitä liikuttavien epäkohtien korjaamiseksi.

Erityisesti naisten sosiaalista ja poliittista aktivoitumista tuntuu usein hidastavan omien kykyjen aliarvioiminen. Tämän vuoden New Yorkin Women’s Marchilla yleisöä puhutellut newjerseylainen poliitikko Ashley Bennett kertoikin epäilleensä ennen politiikkaan lähtemistä omia valmiuksiansa toimia edustuksellisissa tehtävissä. Puheessaan hän totesi kysyneensä itseltään usein: ”Olenko oikea ihminen? Pystynkö todella tähän? Mutta sitten tajusin, että jos odotan siihen asti, kunnes tunnen olevani valmis, voi olla, etten koskaan tee aloitetta ja ryhdy toimimaan.”